Yrittäjähenkeä minulla on ollut melko pienestä pitäen. Ala-asteen loppupuolella ja yläasteen aikana meillä oli kaverini kanssa toiminnassa Vaivat Vex –niminen hoitolaitos. Vaivat Vex tarjosi hierontaa selälle, jaloille ja käsille sekä päälle kohtuulliseen hintaan 1 mk/min. Asiakkaina olivat vanhemmat, sukulaiset ja tuttavat. Asiakkaita riitti ja oli mukavaa tienata vähän ylimääräistä kesän ratsastusleirejä varten. Suosituin tuote oli 30 minuutin selkähieronta, josta puolet hierottiin käsin ja puolet golf-pallolla. Kirjanpitoa ei ollut, mutta itse säilytin tienatut rahat pienessä vaaleanpunaisessa kukkarossa lipaston laatikossa. Jo ennen Vaivat Vexia ja sen olemassaolon aikana työllistin itseäni myös auton huoltoon erikoistuneilla palveluillani: auton imurointi 5 mk, pesu 10 mk, pesu vahauksella 12 mk. Isä ja ukki olivat vakioasiakkaita.

Ukkia saan kiittää nykyisestä yrittäjyydestänikin. Itsekin metsäalan yrittäjänä elämäntyönsä tehnyt ukki opetti minulle kaiken tärkeän luonnosta: kuinka liikutaan jälkiä jättämättä, kuinka tunnistetaan eläinten jäljet, kuinka lasketaan verkot ja kuinka tehdään tulet. Ja ehkä kaikkein tärkeimmän: kuinka istutaan ihan hiljaa ja kuunnellaan, kun hongat humisevat ja risut rätisevät nuotiossa.  Siihen hetkeen kiteytyy kaikki se, miksi luonto on tärkeä. Omana itsenään, ei pelkästään raaka-aineen lähteenä, vaan luonnon itsensä vuoksi, sen eheyttävän vaikutuksen vuoksi.

Kiinnostus ympäristöön on siis peruja pikkutyttönä tehdyiltä metsäreissuilta ja maalla vietetyiltä kesiltä. Opiskeluala vaihtui biologiasta ympäristötekniikkaan juuri ennen hakuajan umpeutumista: ajattelin että voisihan tällä joskus sitten tienatakin. Diplomi-insinöörin koulutus on tuonut minusta esiin uusia rationaalisia puolia, joiden hyväksymistä on pitänyt opetella ajan kanssa, mutta joista nyttemmin pidän. Ne sopivat perusluonteeseeni, päättäväisyyteen, kilpailunhaluuni ja ikuiseen onnistumiseen pyrkimiseen.

Minulla on tapana onnistua siinä, mihin ryhdyn. Innostun helposti, teen päätökset nopeasti enkä siedä epäonnistumista. Minusta on ihanaa oppia uusia asioita ja jossakin vaiheessa huomata olevani oikeassa ja lopulta onnistua tavoitteissani. Joukossa otan helposti johtajan roolin ja alan viedä asioita eteenpäin.

Yrittäjyys on elämäntapa ja valinta. Kaikki tekeminen on itsensä kehittämistä eikä työtunteja lasketa. Luetaanko tietokoneen mallintamisohjelmien käytön harjoittelu työksi vai harrastukseksi, entäs rakennustekniikan seurailu? Miten on potkunyrkkeilyssä tai puolimaratonilla solmittujen liikesuhteiden hoito? Kun luen bikinit päällä auringossa kirjoja ympäristöpolitiikasta ja ilmastoteoista?  Entäs jos hoviompelija tulee sovittamaan minulle tuloillaan olevia vaatteita, joita käytän työtapaamisissa, ja jonka kanssa minulla on myös bisneskuvioita? Ei tässä elämässä vapaa-aikaa lasketa erikseen, mutta omat tekemisensä voi valita sen mukaan, mikä kiinnostaa itseä eniten!