Heipä hei,

johan tässä on aikaa kulunutkin viime postauksesta. Bloggailu on keskittynyt enemmän toisen blogini (viherpesua) puolelle sen liittyessä uuden yritykseni nettimarkkinointiin samalla. Tai pitäisi liittyä, omat intressini koskevat enemmänkin ajatuksieni jakamista ja kansan syvien rivien valistamista (pitäisikö sännätä päätä pahkaa politiikkaan?).

Elämä on sujunut hyvin, viime päivityksen jälkeen asunto on ostettu ja rempattu (viimeisiä viilauksia vaille) sekä yritys tosiaan perustettu. Siipan kanssa menee edelleen mainiosti, vuosi on jo samoja polkuja tallattu! Kaikessa tekemisessä on mennyt suunta ylöspäin asenne- ja onnistumistasolla. Taloudellisia uhrauksia on tietysti tehtävä, mutta sinnittelyä ja kitkuttelua on ajateltava sijoituksena tulevaisuuteen.

Toinen osakas yrityksessäni pitää "perse edellä puuhun"-nimistä blogia, joka löytyy ainakin onnistamon facebookin sekä nettisivujen linkistä. Se keskittyy kertomaan yrittämisen aloittamisesta. En viitsi mennä skeittaamaan samalle rampille, hän kun on miehenä ja vasta-aloittaneena bloggaajana herkkä kilpailuasetelmille. Niinpä kirjoittelen yrittäjäajatuksistani muiden ihmeellisyyksien ohella tämän blogin puolella.

Yrityksemme palvelutarjoama on muokkaantunut käytännössä kuukaudessa kahdeksi tiukasti tuotteistetuksia paketiksi, jotka koostuvat niinikään kumpikin kolmesta tuotteistetusta moduulista. Tämä ei ole mikään mainos, mutta kun keskimääräisen olemassa olevan tiedon mukaan yhden palvelun tuotteistamiseen menee 4-5 henkilöltä 2-3 kuukautta, kertoo tämä jotain tahdistamme. Silti, kivaa on ollut, vaikkei pienimuotoisilta erimielisyyksiltäkään ole vältytty. Yhtiökumppanille on tainnut vastikään ilmetä kantapään kautta, että en olekaan ihan vietävissä :D No, parempi hänenkin tiedostaa se näin alkuvaiheessa.

Vapaa aikataulu työteon suhteen (tai sen puute) antavat itselle mahdollisuuksia toteuttaa päivän miten haluaa. Toisaalta tulee hirmu paljon myös haasteita. Itsellä on ollut vähän väliä huono omatunto tehtyjen tuntien määrästä (liikaa, jolloin oma itse ja parisuhde kärsii tai olevinaan liian vähän (olenko laiska?)). Viime yönä, kun en saanut unta vaan raapustelin kesäyön kelmeässä valossa ideoita paperille siipan nukkuessa makkarissa autuasta unta, sain ehkä tähän asti tärkeimmän oivalluksen: omaa elämääni minä tässä teen. En tee töitä muille kuin itselleni, saan ihan itse valita mikä kiinnostaa, mikä on tarpeeksi minulle ja tosiaan: kaikki mitä teen, tulee takaisin itselle. Jo loppui ahdistus ja unikin tuli!

Nukahtamisen hetkellä mietin vielä frendien Phoebea. Miten hullun innokas ja utelias hahmo! Aktiivisuus synnyttää aktiivisuutta ja ainakin tekevälle sattuu!

Palaamisiin piakkoimmin kuin parin kuukauden päästä ;D