Ystävän vinkistä kävin katsomassa Areenalta viime maanantaina esitetyn hengentuotteen, MOT:n Ilmastokatastrofi peruutettu -ohjelman. Sen jälkeen kihisin kiukusta, ettei läsnä ollut ketään, kelle mesota. Kaikki kilpistyy mediaan ja sen voimaan nostaa joitain asioita esille, ohittaa joitain jne. Ja mediahan myötäilee maan ja maailman mahtavia, eli loppujen lopuksi kaikki kilpistyy tässä vaiheessa politiikkaan. Ja politikkoja kiinnostanee vaalirahakohujen perusteella vain rahoittajien intressit, joten kilpistyneekö kaikki kuitenkin markkinatalouteen? Kilpi sydämellä  loppujen lopuksi todettakoonkin, että raha maailmaa pyörittää.

Ohjelma esitti tosiaankin vastavedon yleiselle ilmastonmuutoshypetykselle. Se esittelee ja todistelee laveasti vääräksi vallitsevia käsityksiä ilmastonmuutoksesta ja kasvihuoneilmiöstä yleensäkin. Olen toki kuullut Iiris-ilmiöstä ennenkin, samoin olen nähnyt viitteitä näiden toisinajattelijoiden tuottamiin tutkimuksiin. Henkilökohtaisella tasolla uskoni luontoon on niin vahva, etten epäile erilaisten luonnollisten säätelymekanismien olemassaoloa. Luonnolla on keinonsa korjata ja ainakin yrittää sopeuttaa toimintaansa kulloisenkin tarpeen mukaan, mutta  nyt on muistettava, että ihmisen toiminta on aggressiivisuudessaan, nopeudessaan ja "epäluonnollisuudessaan"  aivan uudella tasolla koko maapallon historiassa. Sekin on muistettava, että vaikka usko siirtää jopa (jää)vuoria (vai ilmastonmuutosko se olikin?), tämä ei nyt taida olla uskonasia. Usko siirtäköön asiansa muulla tavoin.

Tietotulva näin tärkeästä (lue: kansainvälisiä rahamassoja liikuttavasta) aiheesta myllyttää poloiset kansalaiset ihan pilliin, ja tutkijat saavat erilaisin näyttein väänneltyä aineistosta kulloinkin tarvittavia tuloksia. Pirukin löytää Raamatusta haluttavansa, kun oikein etsii. Kulloistakin selvitystä ja "uutta, ennennäkemätöntä ja spektaakkelimaista" sensaatiota tarkastellessa onkin syytä muistaa lähdekritiikki ja pohtia, kuka mahtaa kulloisestakin tuloksesta hyötyä? Mikä taho olikaan rahoittaja?

Ympäristöbusiness on nykyisin sen mittakaavan liiketoimintaa, että en yhtään epäile ilmastonmuutoksella ratsastettavan voittojen toivossa. Varsinkin taantuman jyllätessä yritysten on saatava rahat virtaamaan keinoja kaihtamatta. Olkoon kyse sitten välittömästi tapahtuvasta energiansäästölamppujen vaihdosta (jotka kylläkin oikeasti säästävät energiaa ja kuluttajan rahoja pitkässä juoksussa) tai Foster Wheelerin suurista satsauksista hiilidioksidin talteenottokattilajärjestelmiin. Onhan Suomellekin kaavailtu ympäristöliiketoiminnasta ja erityisesti ympäristöasiantuntijuudesta uutta kivijalkaa takkuilevalle viennille perinteisten vientiveturien, metsäteollisuuden tuotteiden ja osaamisen karatessa ulkomaille viheltäen mennessään.

Omalta kohdaltani en tuon ohjelman perusteella taida vielä perua ilmastonmuutosta (ei kai pitäisikään, kun oma tulevaiduuden työtilanne lienee siitä riippuvainen), vaan luotan omaan intuitioon ja muistiin tässäkin asiassa: jos kerran itse muistaa talvien olleen ennen kylmempiä ja lumisempia, voi todeta jonkun seikan ilmastossa muuttuneen. Edellä mainitussa ohjelmassa esimerkkinä esitetyt lämpimämmät kaudet keskiajalla kattoivat kuitenkin vuosisatoja, oleellista luonnon kannalta nykyisessä ilmastonmuutoksessa on sen kiistämätön nopeus: muutosta tapahtuu kymmenissä vuosissa, ellei jopa vuosissa.