Eilen olin töiden jälkeen Kummisedän terassilla syömässä ihanien kavereiden kanssa.  (Valitsin ensimmäistä kertaa nieriää. Maistui ihan raa'alta kalalta, en suosittele. Graavilohi on parempaa). Kun oltiin siinä aikamme höpötelty, tuli ihan spontaania kommenttia, että "ihanaa kun ollaan saatu sinut sinut takaisin". Otin sen kohteliaisuutena ja oletin sen tarkoittavan sitä, miten kökösti muutuin ollessani suhteessa/avioliitossa. Mutta nyt olen ihan takaisin, ja kiva kun muutkin huomaavat sen :)

Ja mitäpä en tietysti tekisi ystävien puoesta. Nyt kun kaikki (tai monet, ei passaa sentään yleistää) kaverit ovat vakiintumassa (Hrrr), niin he raukat alkavat tuntea itsensä aikuisiksi ja välillä vähän vakaviksikin. Kuulma on hyvin virkistävää ja muistuttaa nuoruudesta, kun meitsi säätää ansiokkaasti. Hahahaha!Sanottava on, että ahdistus on tipotiessään ja olen taas iloinen. Mikä lie huono päivä oli... Edistystä mihinkään suuntaan juurikaan ei liene sinänsä tapahtunut, mutta semmosia fiboja voisi olla ilmassa, että hyppyset ovat hollillaan.

Töissä eilen ja tänään ommellessa sain hirmu loistavia ideoita, mitä kaikkea aion ommella seuraavaksi. Aloin myös suunnitella joululahjoja (okei, mutta muistakaa, että kyseessä olen sentään minä!), joita onkin tulossa jo aikamoinen liuta. Pitänee koittaa harrastaa jonkinasteista karsintaa... Toisaalta ainakin pikkulikkoja (siskontyttö <3 ja kummityttö <3) voi hyvällä omalla tunnolla lahjoa mielin määrin!!