Edellisen kirjoituksen jälkeen kotiini on muuttanut miehisiä hygieniatarvikkeita, lukematon (ja alati kasvava valikoima) vaatteita, keittokirjoja ja cd-levyjä. Mitä tästä nyt pitäisi ajatella??? Toissapäivänä on heitetty ilmaan viattomasti ehdotus pleikkarin muuttamisesta tänne, koska ei kerkeä ikinä pelata sillä, kun ei oo ikinä kämpillä. Sivuutin kysymyksen aikuismaisen kypsästi leikkimällä etten kuullut (Kysymys oli esitettykin sillä tavalla, että mulle jäi mahdollisuus olla ottamatta kantaa).  Pleikkari taitaa olla kylläkin kysymys jostain vähän suuremmasta asiasta. No eipähän siinä, olen minä sitä itsekin miettinyt. Miehen voisin tänne ottaakin, mutta se pleikkari vielä vähän epäilyttää... ja sitä seuraavat kaljatölkit, poikien illat ja yletön metelöinti. No, voisihan se olla hauskaakin, sitä paitsi luulen, että siihen metelöintiin mulla sitten on vielä sananvaltaakin edes vähän :)

Tämän miehen myötä on tutustunut slow life-käsitteeseen ihan käytännön kautta. On ollut mukavaa huomata, että kaiken ei tarvii olla suunniteltua ja että hitaastikin ehtii perille. Omia patoutumiani käyn nykyisin purkamassa säännöllisesti potkunyrkkeilyssä ja juoksulenkillä. Niissä saa repiä ihan kunnolla, niin kotosalla ja muualla malttaa sitten höntsäillä :) Vaikka on tässä vielä opettelemista, puolin ja toisin. Rakastan kuitenkin, se riittää pitkälle!

Olen myös hurahtanut täysin sienestämiseen! Sienikirjan myötä repertuaari on laajentunut huomattavasti ja pakastin alkaa olla kaiken säilömisen jälkeen mukavan täynnä. Kyllä nyt kelpaa kokkailla talven viimoissa!