Suuri valaistus ja ymmärtämys saavutti minut tällä viikolla. Jämähtäminen on aivan täysin itsestä kiinni! Muutos on aina parempaan päin! Niinpä sanoin irti kämppäni vuokrasopimuksen huhtikuun loppuun ja myin sohvani pois. Pienistä askelista on lähdettävä liikkeelle. Päätin, että muutan sinne Turkuun joka tapauksessa (asiaa täytyy arvella uudelleen ,mikäli jostain muualta putkahtaa aivan mielettömän hyvä työtarjous :D) toukokuun alusta. Kyllä sen kokoisesta kaupungista aina jotain töitä löytyy, ihan varmasti! Ensi viikolla soitan sinne paikalliseen opiskelija-asuntosäätiöön ja pistän hakemuksen menemään. Käsittääkseni tarvitsen solun tai vastaavan vain touko-kesäkuuksi, ja sen jälkeen voin mennä majailemaan kavereideni kämppään (he lähtevät muualle töihin kesäksi).Vaan asiaa pitänee vielä varmistaa :)

Aika jännää, että luulin, etten tunne Turusta juurikaan ketään, mutta nyt jo on käynyt ilmi lukuisia tuttujani sieltä. Eli ei se nyt ihan hyppy tuntemattomaan ehkä varsinaisesti ole, mutta ainakin edistystä nykytilanteeseen! Välillä ajatus tuntuu ihan hurjalta, sillä tietenkin olisi helpompaa jäädä tänne, asua tässä, käydä koulu loppuun tässä ja tehdä töitä abc:lla, olisi ainakin varma paikka. MUTTA mitä juuri puhuimme jämähtämisestä???? Täällä sitten varmaan olisin hamaan loppuun saakka. Ei EI, juuri tämän vuoksi luin irtisanomisilmituksesta tarkasti kohdan "IRTISANOMINEN ON SITOVA EIKÄ SITÄ VOI PERUA!!!". Potkiipahan nyt sitten ainakin työnhakuun :D

Olen muutosta ja muutoksesta jo aivan täpinöissäni! Olen jo alkanut käydä raa'alla kädellä läpi omaisuuttani, mitä voi myydä pois(esim sohva ja joitain vaatteita, mm.kirpparilla), mitä voi lahjoittaa (akvaariokalat, muttei itse akvaariota) ja mitä voi heittää pois (kaikki risa, rikkinäinen, ruma ja tarpeeton). Mitään ylimääräistä ei todellakaan nyt oteta mukaan!! Osa tavaroista menee silti luultavasti mummolaan säilöön, koska eihän nyt johonkin soluun tyyliin yksinkertaisesti vaan paljon mahdu. Kengät ehkä juuri ja juuri.

Olen jo haaveillut seikkailuista, joita muutto tuo tullessaan: tutkimusmatkailua joen ja  meren rannalla, uusia rännikatuja, kujia ja polkuja. Totaalisen uudet lenkkeilymaastot! Jännittäviä vanhoja taloja ja kirkkoja, joista tarinoissa on kerrottu. Linnan ympäristö raunioineen, puistot ja rantatiet... Kaikki uudet ihmiset, joita kohtaan, uudet omituiset sanat. Lähikauppa, jossa rupean käymään ruokaostoksilla, sekä kirjasto ja kahvila, jossa voi istuskella. Kaupunkikulttuuri ylipäätään! Mukulakivikadut, sillat ja katukyltit. Miten jännittävää, miten paljon nähtävää!! Tuskin maltan odottaa!

Totta puhuen alan olla aika poikki jo tämän kevään ansiosta. Töissäkäynti samaan aikaan, kun kouluaon enemmän kuin koskaan, puhumattakaan koirien huolehtimisesta ja itsensä eheyttämisestä, on ollut vielä rankempaa kuin kuvittelinkaan. Ja nyt puhun väsymyksestä, joka ei todellakaan lähde nukkumalla, vaikkakin varmaan sitäkin voisi yrittää, jos joskus ehtisi :) Lohduttaudun kuitenkin ajatuksella, että tämäkin kevät loppuu aikanaan, ja huhtikuun lopulla odottaa jo niin uusia kivoja asioita, että kyllä minä vielä tämän pikkuisen reilun kuukauden jaksan! Ja sen jälkeen alkaa tietenkin pääsykokeisiin panostaminen, mutta hei, siinä voi keskittyä VAIN yhteen asiaan kerralaan, eikä pyrkiä säätämään miljoonaa asiaa samanaikaisesti!

Nyt, hyvät naiset ja naisenmieliset, on aika muutoksien!