...Tai ainakin jonkinasteinen välitilinpäätös. Kunnollinen vaatisi ehkä syvällisempää pohdiskelua, kuin mihin nyt on paukkuja. Viimeiset päiväni ovat olleet seuraavanlaisia: keskiviikkona muutto, sen jälkeen asuminen kavereiden luona (,joka meni kyllä tosi hyvin, sopu sijaa antaa :D) viikonlopun yli ja maanantaina kamat uuteen kämpään ja lähtö Helsinkiin. Tämän viikkoa olen sitten viettänytkin au pairina siskon luona, kun heidän vakituinen lastenhoitajansa oli estynyt. Eipähän tässä mitä, päivät olen höpsötellyt siskontytön (10 kk) kanssa, ja illat ollaan puuhailtu porukalla mitä milloinkin. Lauantaina on sitten tämän kevään ensimmäinen puolimaratoni, HCR! Sinne startataan kokoonpanolla minä, sisko ja isi. Saa nähdä miten käy, tavoiteaika on 1.45, mutta ainakin alle 1.54 on päästävä, sillä se on edellinen enkka.

Uuden kämppäni (kavereiden kesken "koirankoppi") nähtyäni päätin, että nyt tuli alamäelle stoppi. Lähtö tapahtui kivasta kaksiosta tilavaan yksiöön, ja päätyi yhteen huoneeseen, jossa ei ole omaa keittiötä eikä tilaa pyykinpeuskoneelle. Herkempi voisi alkaa tässä vaiheessa jo hajoilla, mutta eipä tässä vielä kaikki: olen töissä kotipizzassa ja asun uppouudessa kaupungissa. Jos päälle lasketaan vielä kaikki muu paska keväältä, niin johan alkaa olla ainekset kasassa. Okei!!, voisi tässä vaiheessa jo sanoa ja miettiä ankarasti, missä vaiheessa meni vikaan?

Hyvänä ohjenuorana toimikoon kuitenkin lausahdus, ettei pohjalta pääse kuin ylöspäin. Onhan tässä tilanteessa kaikenlaista hyvääkin, katto pään päällä ja työpaikka, jolla maksaa vuokran ja ruuan. Toistaiseksi en ole kovin sairas enkä alkoholisoitunut, enkä kamalan yksinäinen enkä eristäytynyt. Potentiaalinen mahdollisuus poikaystäväänkin olisi kaiketi, mutta eihän me nyt sille linjalle lähdetä ollenkaan, eli siinäkin suhteessa ollaan ihan plussalla. Ööh.. mitähän vielä keksisin... No ainakin olen vapaa, ja minulla on hyvä (ellei jopa erinomainen) suunnitelma! Toteutus on toistaiseksi jäissä, mutta pantu alulle niin sanotusti kuitenkin...

Suunnitelmassa ensimmäisenä vaiheena on siis saada kunnollinen, kiva työpaikka. Siis jopa ehkä sellainen, missä voisi käyttää osaamistaan hyväksi, sillä motivaatio olisi huipussaan! Samalla voisin hoidella kouraan DI:n paperit (sanotaanko aikajänteellä 1,5 vuotta viim.). Työpaikan etsinnän/saamisen ohessa seuraava agenda on säällisen asunnon etsiminen. Joko yksiö tai sitten kämppiksen kanssa kolmio, mutta joka tapauksessa parempi kuin tuo nykyinen kirpunsyömän yhteiskerroskeittiön omaava luukku, jota ei kyllä kodiksi voi sanoa parhaalla tahdollakaan. Ahdistavaa! Onneksi Rolfy tulee seurakseni sunnuntaista alkaen, se voi pitää häiriköivät naapurit kurissa ja nuhteessa.

Joka tapauksessa tilinpäätöksessä on mainittava myös voittopuoli, eli avioliitto takana, eikä mikään kiire siihen häkkiin takaisin. Mainittakoon, että jo nyt uuteen kaupunkiin muutto on tuntunut eheyttävältä ja innostavalta, eikä entinen aviomies pyöri enää ajatuksissä juurikaan. Tähän mennessä olen mietiskellyt, että miten hän oikein pärjää. Nyt uskon, ettei se enää ole minun ongelmani eikä huoleni. Olen myös tehnyt inspiroivia havaintoja siitä, että minun täytyy itse ottaa vastuu tekemisistäni aiemmassa elämässäni, enkä voi jatkuvasti syytellä muita tekemistäni ratkaisuista. Kukaan ei pakottanut minua Lappeenrantaan ja vielä vähemmän naimisiin. Itse tein päätökseni, itse niistä myös täytyy selvitä. Ja juuri tuo ymmärtämys tuntui olevan sysäyksenä uuden elämän aloittamisen ihanuuteen. Nyt voin tehdä uusia, uudenlaisia päätöksiä!

Viimeiseksi todettakoon, että edellinen viisivuotiskausi oli kuiva mutta opettavainen, jossain määrin kuitenkin epäräiskähtelevä. Seuraavaksi linjaan vain kolmivuotiskauden, jonka tavoitteet määritellään seuraavassa merkinnässä.

PS. Pääsykokeisiin lukemisen motivaatio NOLLA. Jotain kertoo siitä, että aloin mieluummin lukea matematiikkaa kesäkuun puolessa välissä olevaa tenttiä varten... Jea!!

PS2. Kuuntelin tänään radiota, ja bailasin vauvan kanssa iloisesti, kun tuttu biisi iski kamalan ikävän lähteä tanssimaan uskollisen bailukaverien, Jannen, Peterin ja tyttöjen kanssa. Millonkahan seuraavan kerran? He kuuluvat entiseen elämään, mutta irtiotosta huolimatta pitää löytää keino yhdistää entinen ja nykyinen elämä, koska lappeen Rannasta sain kuitenkin ihania ystäviä koulusta ja harrastuksenkin puolesta!