On hetkiä, jolloin mietin, miksi vapaaehtoisesti ihanassa parisuhteessa ja nimenomaan omasta valinnastaan ilman jälkikasvua elävä ihminen joutuu a)kuuntelemaan nalkutusta ja riitelyä sekä b)viettämään valtavassa päänsäryssä kärsivänä yli 5 tuntia vierekkäin HYVIN äänekkäiden ja villien pikkuihmisten seurassa? Kun on kamala päänsärky, tehnyt koko päivän töitä, sitten odottanut junaa (kiitoooos, VR) jotta pääsee junaan tekemään töitä ja lukemaan huomiseen aamutenttiin, ei ehkä ole ihan herttaisimmillaan vieressä istuvien nappuloiden elämöinnille (varsinkin kun niiden virallinen kaitsija hävisi muualle puhumaan puhelua eli luultavasti ravintolavaunuun ottamaan pari hermoja tasoittavaa. Yritin tätä myös itse, mutta siellä vierelle liimautui kaksi erittäin sinnikästä matkustajatoveria. Eivät eronneet kersoista elämöinnin suhteen, mutta totesin lapset paremman hajuisiksi).

Vakaumukseni toistaisen lapsettomuuden puolesta on saanut oikein buustausta tällä reissulla. Voi hyvä ihme, kuinka ikävöinkään rauhallista aamua hesarin ja kahvin kanssa, ja mahdollisuutta ylipäätään keskittyä johonkin ihanassa hiljaisuudessa. Olen ollut sentään yhden yön poissa kotoa :D Ikävöin myös rakasta siippaani ja odotan kamalan paljon kotiin pääsyä!

Kyllä reissailu sitten avartaa maailmaa :)