Tänään olin pankkineuvottelussa. Aloin asuntosäästäjäksi! Hui, miten aikuiselta se kuulostaakaan, mutta lienee ihan fiksua, säästötilillä kun kuitenkin on tavan tilejä parempi korko eli siis tuotto. Sitä paitsi, en toki aio koko elämääni asua vuokralla, eli jonkinlainen pesämunan kartuttaminen lienee fiksua siltä varalta, etten voitakaan lotossa. Lotossa voittamatta jääminen on tietenkin hyvin epätodennäköistä (varsinkin tällä mun todella aktiivisella lottoamisella), mutta periaatteellisella tasolla mahdollista. No, nyt on sekin sitten laitettu alulle.

Kävin myös testaamassa Kuopiolaisen ravintola Sampon muikkuruukun (oli päivän annos, ei listalla). Oli oikein erinomainen annos, ja passasi hienosti VHH-ruokavalioon. Olin tyytyväinen. Seuralainen otti muikut sammon tapaan, ja analysoi annoksen olevan peustasoa, ei parempi eikä huonompi. Palvelu oli hidasta, mutta eipä meillä kiire ollutkaan. Lounasajan ollessa kyseessä porukkaa ei ollut kamalasti kuitenkaan... Jäimme kaipaamaan viitteitä siitä, miksi Sampoa ylistetään ja suositellaan kaikissa Kuopio-oppaissa. Voihan toki olla, että illan hämärtyessä satamakapakkatunnelma pääsee enemmän oikeuksiinsa.

Tänään työsuhteeni jatko varmistui, eli siitäkin syystä olen oikein hyvällä tuulella. Sateesta huolimatta lähden nyt viettämään iltaa kaverin purjeveneelle, tarkoitus on hengailla ja grillailla leppoisasti illan hämärtyessä. Toivottavasti en kastu ihan kamalasti :D

Eilen illalla ymmärsin myös hetken aikaa, miksi kliseet ovat kliseitä. Viileässä vedessä sylikkäin pussailusta auringon värjätessä laskiessaan taivaan punaiseksi saa kuin saakin aikamoisia onnenvärinöitä :) Oh, Have I said too much???