Ihminen on onnellisimmaan loppujen lopuksi silloin, kun astuu pois omalta mukavuusalueeltaan. Se on kamalan pelottavaa, mutta onnistumisen jälkeen tunne on vapauttava: kuin osaisi lentää. Näin luin naistenlehdestä kampaajalla, ja idea alkoi tuntua uskottavalta. Jos ei tee mitään uutta, arki tuntuu ikuisen samalta joka päivä, eikä muitikuvissa päivää erota toisesta mikään. Havahduin ajattelemaan, että herranpieksut ja pyhä sylvi! Johan tässä nyt pitää jotain kivaakin välillä tehdä!

Eilen olin lenkillä koirien kanssa. Kuuntelin iPodilta Abban ykköshittejä ja leikin, hilluin ja lauleskelin mukana. Naureskelin koko ajan yksinäni ja olin iloinen kuin peipponen! Vaikka välillä tuntuu, että koulutyöt kaatuvat päälle, tulin toisiin aatoksiin, kun katselin yksinään autolla ajavia ihmisiä palailemassa työviikon jälkeen koteihinsa viikonlopun viettoon. Tein empiiristä tutkimusta omakotitaloalueilla kuljeskellessani (sen mitä Summer Night Cityn bailaamiselta ehdin). Yksikään työstä ja tai mistä lie palaavista miehistä ja naisista ei ollut onnellisen, vapautuneen tai helpottuneen näköinen. Hienoissa autoissaan kaikki olivat rasittuneen ja väsyneen näköisiä, osa näytti komentavan kyydissä olevia lapsia. Mikä perheidylli, onni ja "elämäni paras aika??" Siinä katsellessani tulin hyvin tietoiseksi oman elämäni ihanuudesta! Kaikki kiire valmistua ja päästä töihin hävisi taivaan tuuliin! Jos tulossa on tuota, niin kiitos vain haluan vielä jonkin aikaa tehdä sitten jotain mieluista ja kivaa!

Tänään heräsin aikaisin auringon paisteeseen ja lähdin koirien kanssa pitkälle lenkille. Sieltä tultuani laitoin hyvää musaa soimaan, työnsin päättäväisesti kaikki kouluajatukset mielenperukoille ja aloin tälläämään: meikkasin kivasti ja väkersin tukkaa, sillä olin lähdössä elähdyttävälle aarreaittakierrokselle kaverin kanssa: kirppareita useasti kiertävä ystäväni oli luvannut viedä minut herättelemään vanhaa harrastusta uudelleen henkiin. Ja mitä löytöjä teinkään! Ihanista vaatteista, koruista ja hatusta puhumattakaan, mutta löysin myös aivan kertakaikkiaan fäbylöösin Marie Antoinette-tyylisen leivosvadin. Oli pakko ostaa se, se sekä hopeinen pyöreä, kamalan epäkäytännöllinen mutta glamöröösi tarjotin! Hihkun vieläkin loistavien löydösteni ansiosta.

Eikä edes haittaa, että pitää lähteä polkupyöräilemään töihin, koska aion laittaa aika uudet, sporttiset aurinkolasini! (Ja muut menevät hiihtämään tai salille halutessaan liikkua, sama miun on pyöräillä töihin ja takaisin. Siinä menee samalla lailla pari tuntia ja säästän bensarahoissa. (Ai niin, eihän mulla ole autoa...)). No säästän luontoa, kulutan kaloreita ja voin siten pitää talouden pyörimässä ostamalla säästyneellä energialla ja ajalla kenkiä. Relevanttia, vai mitä??