Viikko 39 asteen kuumeessa äänen menettäneenä ei tee gutaa, voin sanoa. Erittäin hyvä peruskuntokausi ja kehon lihasten muokkaus on valunut kankkulan kaivoon, tai oikeammin imeytynyt porukoiden vierassängyn patjaan hikoilun mukana. Jäljellä on enää kelmeä iho (,joka oli jo ennestään järkkyttynyt joulun ajan rasvan ja sokerin määrästä), mieli (,joka ei tunnista enää sanaa "kasvis", paitsi lauseessa: "tuokin makaa tuossa kuin mikäkin kasvis") sekä ihon alla majaileva epämääräinen fluidi (,jonka koostumusta en halua edes arvailla, sillä epäilen pääkomponentiksi erinäisiä könttejä).

Nyt olen kuitenkin pääsyt kotiin, vaikkakin matka aiheutti noin tuhat repeämää keuhkoihin, kaikkien kanssamatkustajien a)sairastumisen ja b) hermojen riekaloitumisen minun yskiessäni vähän väliä tuloksetta. Matka oli siis miellyttävimmästä päästä, mutta kotona ollaan, eli toipuminen voi alkaa! Kunhan tästä helmikuulle päästään, niin hyvin luultavasti olen taas voinut jo juostakin... Nyt ensisijaista on muistutella mieleen sanan "kasvis" muutkin mielleyhtymät, kuten "vihannes", "porkkana", "terveellisyys" ja "keveys". Eli, kaikesta huolimatta, kiitokset venäläisille turisteille, joiden vuoksi huomenna saavat kaupat olla vielä auki! Voin siis mennä hamstraamaan hedelmiä, pähkinöitä ja juureksia. Nam!