On jo maaliskuun puoliväli! Kiireinen kevät on mennyt mieletöntä vauhtia, ja kaikenlaista on mahtunut myllerryksineen ja ahdistuksineen mukaan elämään. On ihan mieletöntä, miten hienoa on, kun suunnitelmat, joita vuoden on pyöritellyt ja kypsytellyt, alkavat konkretisoitua näin kevään edetessä!

Koulukiireet, harjoitustyöt ja tentit valmistuvat yksi kerrallaan, ja jääkaapin ovessa olevasta "to do list":sta on jo saanut yliviivata monta kohtaa suorituksen merkiksi! Luulatvasti vielä monta hajoamista tullaan näkemään ennen huhtikuun lopua, mutta tällä hetkellä onni on taas ylimmillään ja elämä auvoisaa kiireestä ja tohinasta huolimatta (tai ehkä osaltaan juuri sen ansiosta)!

Viime viikonlopun olin vierailemassa Suomen Turussa rakkaiden ystävieni luona, ja olihan taas viikonloppu! Aivan mahtavaa ja voimauttavaa, kyllä tuollaisten rentoutumisten jälkeen jaksaa taas painaa töissä ja koulussa ihan eri tahtiin (nimin. kirjoitin tänään 10 sivua kandia ennen aamukymppiä :D). Joten kiitos kiitos kiitos rakkaat! Ja olihan siellä Turussa tietysti muutakin, mutta siitä nyt ei tässä tämän enempää... Muuta kuin että pitäiskö katsoa tänään LOST pitkästä aikaa, ja kattoa näyttääkö Desmond todella Desmond Miettiseltä...?

Viikko alkoi myös mainiosti, koska sain mieluisan yllätysvieraan! Vieras itsessään oli iloinen yllätys, mutta vielä ihanampaa oli se, kun minua tarvittiin! Olin todella otettu siitä, että sain auttaa, olla tukena ja tuntea itseni kaivatuksi. Yleensä minusta tuntuu, että minä aina pyydän apua kaikilta (jos ei osaa, pitää delegoida), ja joskus tuntuu kivalta, kun pystyy ehkä edes hippusen verran antamaan jotain saamastaan takaisin.

Ystävät ovat olleet minulle tämän talven aikana kultaakin kalliimpia ja niin tärkeitä, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Kaikille tasapuolisesti KIITOS!!! (No, nyt sitten olen tippa silmässä ja herkkistelen...syytän vähän syntyperäistä sentimentaalisuutta sekä PMS-oireita). Lähden jumppaamaan viikonloppuna, talven aikana sekä viiden viime vuoden aikana kertyneitä kiloja pois (jos eivät lähde heti tänään, syytän jumppaa tehottomaksi :D). Kyllä tämä tästä alkaa vaikuttaa jo ihan vedenpitävältä suunnitelmalta, varsinkin kun pääsykoekirjoihin meni 173 egeä ihan tuosta vain! Jo sen vuoksi on ihan pakko lukea, mutta myös oman itseni järjissä säilymisen vuoksi. Jees!