Kukas se onkaan kirjoitellut tähänkin blogiin, että mitään miestä en kyllä ota pyörimään kuvioihin, ei semmosille oo aikaa ja kauheen vaivalloista?? On käynyt alustavasti ilmi, että aikaa tuntuu löytyvän, ei oo vaivalloista ja päin vastoin aika mukavaa.

Nyt vaan en osaa enkä halua pelata mitään pelejä, mut toisaalta oon ihan veitsenterällä, et miten nyt pitää olla?? Ihan kauheeta, välillä tulee aina semmoinen olo, et mitähän tolle nyt voi kertoa, ettei kaikki mee ihan pilalle. Esim voiko kertoa, että oon naimisista eroamassa (kerrottu ja ihmetelty), että oon vähän vainoharhainen (ei paljastettu), että oon omituinen vähän (totuus tullut ehkä puoliksi julki pieninä annoksina), että oon käyttänyt viimeiset vuodet lähinnä vältellen läheisyyteen johtavia tilanteita, eli nyt en oikein tiedä miten menetellä (hmm...asiasta ei ole varsinaisesti keskusteltu). Oon ajatellu, että kiirettä nyt ei tarvii pitää ollenkaan mihinkään suuntaan, koska aina kaikki menee överiksi turhan kiirehtimisen takia. Varmaan tämäkin on nyt sitä, että siitä pitää kirjottaa ja huhuhuh! MUTTA tämä on oleellista eheytymisen kannalta, koska oonhan minä tässä välissä muitakin tapaillu, mut ahdistus on ollut semmosta laatua, että ei niistä oo tarvinnut paljon kirjoitella!

Vaan nyt ei ainakaan vielä ahdista :) Ja tiukan analysoinnin tuloksena (mikä tietysti sekin on ihan turhaa) olen tullut siihen tulokseen, että tää löytö ei yhtään riipu! Sillä on aivan oma elämänsä, mut silti se vaikuttaa sopivasti kiinnostuneelta. :D Hah, eli siis molemminpuolista "tunnusteluahan" tää ehkä onkin. Mikä oikein onkin!

Voi, kun nyt lopettaisin ajattelun, ja keskittyisin vaan tunteisiin! Ei tarvii olla järkevä, C´moon! Vois vaan heittäytyä uskaliaasti ja ottaa vastaan mitä tuleman pitää. Mä oon liian järkevä, aina pitää analysoida. Prkl. Nyt loppu semmonen! (Toivottavasti)