Jos olisin nyt kamalan fiksu, niin jättäisin kaihen turhan räpellyksen ja keskittyisin olennaiseen, eli saamaan vaikka kandiin kuuluvat kurssit läpi. Sit keskittyisin pääsykokeisiin ja saamaan töitä kesäksi (jotain kivaa). Ja vasta tulosten julkistamisen jälkeen pohtisin lisää vaihtoehtoja.

Kaikkein fiksuintahan tietenkin olisi, jos olisin kauhean kiinnostunut tästä insinöörialasta ja lukisin ihan onnessani tämän tutkinon loppuun. Vaan kun ei kiinnosta, ei pätkän vertaa tämmönen touhu. Kattokaa nyt tämmösiä sanoja: virtauskoneiden suunnittelu, kattila-putkisto-häviöt, Kirhoffin lait (fysiikka) ja karteesinen lämmönsiirtopinta! Yhyy!

Noh, se nyt on selvää, että Lappeenrannasta pitää päästä pois. Tää on nähty, tääl on jo ahistuttu. Eli, ppoies poies. oon henkisesti valmistautunut asumaan täällä enää kaksi kuukautta, ja sit adios! Voinhan käydä jotain kurssei tenttimässä, mut hitsit, jos vaan vois välttyä täällä asumiselta... eli muualle pitää hakee töitä ja kaikkee ihan simppana :)

Kirjoitteleminen taitaa taas vähän auttaa, koska kun sain tuohon näkyville, niin se kaksi kuukautta ei enää tunnukaan ihan ylitsepääsemättömältä. Huh, no niin. Ja onhan tässä tulossa kaikkea kivaakin tämän kevään aikana vielä! Maaliskuussa lupauduin valokuvamalliksi yhdelle taideteolliseen korkeakouluun pyrkivälle tyypille, sittenhän on kevät itsessään, turun reissu, lumien sulaminen, palkkapäivä.... kaikkein eniten tällä hetkellä odotan reissua Turkuun, koska pitäähän uusi mahdollinen kotikaupunki katsastaa jälleen kerran! Ja kaikkein tärkein syy on se, että siellä olevia kavereita on niin kova ikävä, että koskee ihan kamalasti. Nyyh!