Olen nyt ollut kamalan aktiivinen vähän kaikkiin suuntiin! Ihan huimaa energiaa pukkaa jostakin omituisista ulottuvuuksista, vaikka syön vain vähän, liikun kamalasti ja opiskelen tukka putkella kaikki ylijäävät ajat ja vielä vähän enemmänkin!

Opiskelumotivaatio on aivan huipussaan nyt, kun olen saanut selkeän päämäärän täälläololle. El ivielä minä valmistun! Siihen menee enää 1-1,5 vuotta jos jaksan vain olla todella ahkera, eikä mitään kamalan häiriköiviä tekijöitä ilmaannu elämään (kuten ilkeileviä ex-aviomiehiä, riippuvia poikaystäväehdokkaita (nounounou!!), kuolemantapauksia tai lihomista oman navan ympärillä). Viimeisen viikon ajan olen päntännyt ihan pipo vinossa insinööritieteitä, eli voimalaitosoppia ja teknillistä termodynamiikkaa. Nyt tentit ovat ohitse, mutta sitä ennen ehti tapahtua järkyttäviä asioita: eilen tiistaina koin valaistuksen hetken ja ymmärsin, miten voimalaitosprosessit toimivat! Kaasuturbiinit, höyryturbiinit, ideaaliset ja reaaliset prosessit. Sillä samalla sekunnilla, kun ymmärsin yhdistää tehon lausekkeen hyötysuhteeseen, nousin ylös, kävelin kenkäkaapille ja vedin jalkaan punaisimmat ja piikkikorkoisimmat kengät mitkä löysin (ne pariisista hankitut, missä on vielä skottiruutuinen sisus ja rusettikin!). Niillä sitten kipsuttelin huushollissani ja kiersin tietokonetta kuin kissa kuumaa puuroa: luulettekin saavanne minut! Minä vielä teille näytän! Ja sitten heristelin korkkareita kohti avointa kaasuturbiiniprosessia. Saattoi olla tyhmää, mutta tuli heti paljon parempi olo!

Sitten tämä toinen projekti, eli rinsessa mahtumaan vaatteisiinsa taas! Se onkin edistynyt hienosti. Reilun viikon aikana olo on parantunut huimasti, ja housutkin alkavat taas mahtua päälle! Olen kirjaillut syömisiäni kiloklubiin, kun yksi kaveri sitä suositteli. Se onkin ollut helppo ja mukava käyttää, joskin olen vähän kauhistunut saatuani selville muutamankin herkun energiapitoisuudet :D! Ei ihme, jos eivät housut mahdu... Mut nyt kaikki alkaa olla hyvin jo, ja voinkin enemmän keskittyä treenailuun, kun ruokarytmi ja määrät on tulleet sopivimmiksi. Ensi keväänä jo odottelee pari puolimaratonia ja syksyllä sitten ehkä se kokopitkä... Saa nähdä, miten jalat kestävät treenailuja.

Loppuun on vielä lisättävä, että tänään tuli omituinen tyhjiö, kun ei tarvinnutkaan heti tentin jälkeen tarttua tenttikirjoihin... Mietin ihan, että mitähän tekisin! Onneksi sitten tajusin keittää ihanaa kauramannapuuroa ja katsoa Greyn anatomian viimeisen jakson tältä erää. Miten hyvä loppu! Ihan hyrisin vaan pitkään sen jälkeen!

Tulipas paljon huutomerkkejä koko kirjoitukseen, kokevat raukat vielä inflaation. No, sitä se energia teettää!(!!)