Nainen voi olla alallaan osaavampi ja parempi kuin vastaavan koulutuksen saanut mies -ainakin jos alaisilta kysytään. Tutkimuksen naisjohtajat ovat parempia kuin kaksilahkeiset kollegansa. Olisiko perää siinä, että naiset pystyvät ajattelemaan ja hallitsemaan monta asiaa yhtä aikaa? Jos tämä ominaisuus muiden lisäksi tekee naisesta hyvän johtajan, miksi sitten johtavassa asemassa olevat naiset ovat melkein järjestään osa yhtä ja samaa äijälaumaa? Tämä kehityksen suunta alkaa jo opiskeluajoista. Pitääkö muka naisen yrittää sulautua miesten maailmaan, miesten joukkoon, niin ajatuksiltaan kuin ulkonäöltäänkin menestyäkseen? Tekniikan puolella tämä ikävä kyllä tuntuu olevan täyttä totta. Tsiisus, mitä pelleilyä.

Osittain tästä syystä olenkin harkinnut alanvaihtoa. Luin jostain, että kaverit eivät välttämättä ole niitä, jotka sopivat itselle parhaiten, vaan niitä, jotka ovat sattuneet olemaan paikalla ensimmäisenä kriittisellä hetkellä. Hmm, erittäin mielenkiintoinen ajatus. Ja taitaa vielä päteäkin! On kuitenkin olemassa myös sellaisia ihmisiä, joiden seuraan hakeutuu toistuvasti vapaaehtoisesti. Kutsuttakoon näitä ihmisiä selvyyden vuoksi ystäviksi erotuksena kavereihin, jotka ovat mukavia, mutta välillä yllättää itsensä miettimästä, mitä hittoa minä näiden kanssa teen? Jos kuitenkin on nainen keskellä äijälaumaa (myös niitä, jotka toisinaan kutsuvat itseään "naisiksi"), mikä olisi ensimmäinen mieleentuleva keino, jolla voisi kuvitella erottuvansa edukseen. Naisellisuus! Hyvät ihmiset, hameissa, meikeissä eikä etenkään korkokengissä ole mitään pahaa!!!!! Voi olla osaava, kiinnostava ihminen vaikka näyttää sukupuolensa edustajalta. Minä odotan miehen näyttävän mieheltä, samaa voin siis olettaa miehen odottavan minusta. Ehkä olen turhamainen, mutta sellaista se nyt on. En ole ennenkään halunnut sulautua tapettiin.

Elämänsuunnitelmat alkavat pikkuhiljaa muovautua, tai ainakin olen saanut päähäni muutamia erilaisia ajatussuunnitelmia. Rauhan olen ainakin saanut sen asian kanssa, että en ole lähtemässä täältä ennen ensi kevättä yhtään mihinkään. Rakastan pientä asuntoani, enkä halua muuttaa mihinkään toiseen kaupunkiin entistä kuppaisempaan tönöön. Kesätöitä voin sitten hakea mistä vaan, mutta nyt on aika lopettaa alisuoriutuminen ja alkaa opiskella. Ja ennenkaikkea nähdä värejä!