On se kyllä kumma, miten hankalaksi voi elämänsä tehdä. Kontrolloinko liikaa elämääni? Suunnittelenko ja stressaanko liikaa? Hyvin luultavasti! Koska eilen töissäollessa (pöytiä pyyhkiessä on erinomaisesti aikaa funtsia) alkoi nousemaan ihan kamala ahdistus. Ja oli ystävänpäivä, treffit sovittuna, vaikka olin ihan uuvuksissa päivän humppasun jälkeen. No, silloin vielä ajattelin, että kyllä tästäkin illasta selvitään, jospa ystävänpäivä romanttisella tunnelmallaan saisi aikaan muutakin, kuin elokuvan katselua ja kainalossa kyhjötystä.

No, tulin kotiin, käytin koirat lenkillä ja menin suihkuun. Koska rinssin oli sovittu tulevan minun luo, kokkailtaisiin yhdessä ja sitten hän jäisi vielä yökyläänkin, en viitsinyt alkaa suihkun jälkeen meikkaamaan. Pesisinhän ne kuitenkin pois, jolloin rinssi hengailisi meikittömän minän seurassani joka tapauksessa. Ilta oli ihan mukava, rinssi toi minulle lahjankin (vaaleanpunaisessa pussissa vaaleanpunainen kynttilä, ruusuja ja poltettuja cd-levyjä. Söpöä, herttaista ja ihanaa). Kokkailimme, katsoimme leffan (taas, tsiisus, pitäiskö hankkia elämä) ja rupesimme nukkumaan. 10 aikaan aamulla pistin sen pihalle, sain ruvettua tekemään koulujuttuja. Ja silloin iski järkyttävä ahdistuksen perikuva! Tuttuuden asteella ollaan jo aivan aivan liian pitkällä, kun kerran en jaksa edes meikata sen takia ja sen lisäksi illat menevät aivan saman kaavan mukaan. Aina ja ikuisesti?? Nounounou!!!!! Ahdistus, ahdistus! Ja johtuen vielä siitä, että tässäkään vaiheessa (tapailtu kohta mielestäni iät ajat)olemme vain nukkuneet sängyssä. Ahdistus ehkä vähän lisää.

Hitsi, nyt on pakko lähteä töihin, mutta lisää analysointi luvassa liittyen aiheseen "en taida olla valmis suhteeseen". Jatkuu ensi numerossa!