Eilen olin kuuntelemassa bioenergia-alalla puhaltavia tuulia Iisalmessa Kantivan järjestämässä seminaarissa. Paikalla oli valtiovaltaa edustamassa kansanedustaja Elsi Katainen, tutkijoita, alan yrittäjiä sekä ympäristölupaviranomainenkin. seminaarin tarkoitus oli osaltaan olla tuuppimassa pohjois-Savon kehitystä eteenpäin mm. jakamalla tietoa ja mahdollisuuksia kontaktien solmimiseen maatilakokoluokan bioenergian tuotannosta kiinnostuneille nykyisille ja tuleville yrittäjille. Seminaari oli kyllä antoisa meillekin, jotka emme nyt varsinaisesti ole pykäämässä lehmänpaskalla toimivaa biokaasulaitosta tuohon kerrostalon pihamaalle.

Kansanedustajan läsnäolo sekä sijainti Iisalmessa (ei sinänsä, että Iisalmessa varsinaisesti olisi mitään vikaa) tekivät sen, että jossain vaiheessa keskustelu meni ukkojen itkemiseksi tukipolitiikasta. Todella turhauttavaa, vaikka tottahan on, että maaseudun pitäminen aktiivisena tuottajana (joko raaka-aineen, ruuan tai energian) on tärkeää koko maan hyvinvoinnin ja talouskasvun kannalta. Isäntien on kuitenkin turha itkeä rahoituspolitiikkaa, sillä rahaa teknologian kehitykseen, työllistäviin hankkeisiin sekä innovatiivisiin tuotteisiin on jaossa, kunhan sitä osataan hakea. No, siihenkin seminaari antoi vähän vinkkejä ja ainakin tietoa siitä, mistä tietoa voi hankkia lisää. (Byrokratian riemuvoitto taasen?)

Eilispäivän perusteella tuntuu ärsyttävästi siltä, että maaseudulla pojat haluavat vähän puuhastella, kun pääkaupunkiseudulla isot pojat pitävät rattaat pyörimässä. Ja naisena on pakko kiinnittää huomiota asiaan: nimenomaan pojat!! Vaikka seminaarin puhujista pari oli naisia (ja ihan sukupuoleen katsomatta, erittäin asiantuntevia ja asiansaosaavia puhujia olivatkin!), yleisö koostui reilusti suurimmaksi osaksi harmaantuneista miespuolisista henkilöistä (ja ihan TOTTA, asiansivusta mutta menköön... mikä pukeutumiskulttuuria vaivaa?!!! Musta, harmaa ja vielä kerran metsänsininen bleiseri toisensa jälkeen (inc. muutamat yleisön joukkoon uskaltautuneet naiset!!)). Siis kaikki streteotypiat teknologia-alan miesvaltaisuudesta pitävät ikävä kyllä kutinsa.

Itse olen ehkä sukupuoleni vuoksi vähemmistössä, mutta väreistä ja räiskähtelystä ei silti tarvitse luopua, herranen aika! Tuli eilenkin huomattua, että nuorena naisena olemisesta miesvaltaisessa porukassa ei vättämättä ole vain haittaa :) Juttusille (mm. pari erittäin kokenutta alan konsulttia, bioenergiayhtiöiden johtoportaassa työskenteleviä henkilöitä sekä alan yrittäjiä) pääsee helposti, suhtautuminen on alunalkaenkin hyvin asiallista ja keskustelun edetessä asenne oli enemmänkin kannustava ja rohkaiseva. Tytöttelystä ei suun aukaisemisen jälkeen ollut jälkeäkään. Yhden kerran jouduin korjaamaan keskustelukumppanin käsityksen erjahäkkeilystäni, mutta siitäkin keskustelusta kehkeytyi miellyttävä ajatustenvaihto ympäristöalan tulevaisuuden näkymistä, teekkareiden kyvystä pitää hauskaa työnteon ohella tai työtä tehdessään sekä vähän myös Suomen rakenteen kaksinapaisuuden muuttumisesta monopolistiseksi yhteiskunnaksi sekä rakenteellisella, henkisellä että fyysisellä tasolla. Lopuksi minua kehotettiin lämpimästi pitämään kiinni mielipiteistäni ja ryhtymään ympäristöalan yrittäjäksi :) Oikein mukava päätös päivälle!

Loppujen lopuksi seminaari ja yrityselämä ylipäätäänkin vahvistaa päätöstäni olla naisena NAINEN, vaikka ala miesvaltainen onkin. Päämääränäni on myös pelastaa maailma, tietysti. Ei voi tyytyä vähempään, kun ei ole enempää mitä tavoitella. Kauan eläköön päämäärät ja tavoitteet, muhkuraisen polun kipsuttelusta korkkareilla on jo kokemusta ja lisää hankitaan parhaan taidon mukaan! Rakkolaastaria kehiin, mutta naiset,  periksi ei anneta!!!