Minulla on ollut aivan ihana, ihana viikonloppu! Tänä aamuna toisen vierestä herätessäni, vailla ahdistuksen häivääkään, ajattelin, miten ihmeellistä on miettiä tähdellisiä asioita aamutuimaan. Kuten minkäköhänlaiset varpaat toisella on? Mitäköhän unia hän on nähnyt nukkuessaan vieressäni? Ja voikohan tuijotukseen herätä (vielä en ole kehdannut alkaa kasilta sunnuntaiaamuna pomppimaan sängyssä ja vaatimaan puuhaa. Vaan senkin aika tullee vielä :D)? Ja sitten, yhtä-äkkiä silmät aukeavat ja kasvoille leviää semmoinen hymy! Kuin minun unisen naamani näkeminen olisi ollut elämän kohokohta, päivän paras hetki ja mitä odottamattomin yllätys samaan aikaan. Hykerryttävää herätä sellaiseen aamuun!

Ja aamu jatkui ja jatkui, kuin vain sunnuntaiaamu voi. Kahvia, aamiaista ja sunnuntain Hesari jaettuna ja vuorotellen osioita lueskellen. Ja keskusteluja lehden aiheista ja muistakin! Hmm.... ja päiväksi aamu vähän keskeytyi, kun piti kirjoitella kandintyötä (joka sekin edistyy hienosti ja on mahtavan mielenkiintoista), mutta sitten sunnuntai taas jatkui yhdessä. Hihkun ja hymistelen vaan mielessäni koko ajan!

Kaiken lisäksi rinssi on jo osoittanut kykenevänsä pelastamaan rinsessan pulasta. Huomenaamuna rinsessalla alkaa arki ja täytyy mennä töihin. Edessä olisi ollut pyöräilyä sohjossa ja räntäsateessa 13 km suuntaansa aamuseitsemästä alkaen. Mutta rinssipä karautti hätiin mustalla ratsullaan (eli mustalla Cliolla) ja ehdotti, josko hän töihin mennessään veisi rinsessankin, ja tulisi sitten ajallaan hakemaankin tämän töistä pois. Kyllä, ehdottomasti tässä rinssissä on potentiaalia vaikka mihin!

Nyt on ruvettava nukkumaan, koska aamulla herätys on jo kuudelta. Blogin päivitys oli kuitenkin tehtävä juuri nyt, sillä eihän voinut jättää pulaan uskollista lukijakuntaa, joka on tottunut viikon päätteeksi nauttimaan syvällisestä ja henkeäsalpaavasta elämän pohdinnasta!