Tämä ihana kesä tuntuu jatkuvan ikuisesti! Tosin olen pelästynyt muutamaan otteeseen huomatessani kypsenevän kesän merkkejä: pihlajissa on marjoja, heinä on kulottunutta ja aamuisin kaste viipyy nurmella pidempään. En kuitenkaan vaivu epätoivoon, vaan aion köllötellä tässä onnellisessa tilassa mahdollisimman pitkään.

Tänään velttoilin lammen rannalla aurinkoa ottamassa, kun annettuani syvään tilaa luovuudelle tekemättä yhtään mitään, tajusin pienen hetken ajan olevani hirmuisen onnellinen. Ihana havainto ja ihana tunne. Nyt juuri on hyvä olla onnellinen iennen ahdistuksia mihinkään suuntaan, kun kaikki on avoinna vielä mutta silti oikein hyvin mallillaan. Siis kaikessa yksinkertaisuudessaan suunnitelmani, sekä A, B että kaikki aakkoset samaan syssyyn, on jatkaa tätä köllöttelyä ja ansiokasta hönöilyä niin pitkään kuin vaan ikinä onnistun!

Silti en ole saamaton, en laisinkaan! Olen saanut koko ajan paljon aikaan, opiskelut ovat edenneet, olen tehnyt töitä, olen ruskettunut ällistyttävästi, tavannut uusia ja vanhoja ihmisiä, juhlinut, ommellut kotonakin vielä... Ja saanut viitteitä siitä, miksi siitä kohistaan niin kamalasti. Hahahahahahah! Olen niin tyytyväinen elämääni, että ihan naurattaa.

Välillä pitää kirjoittaa tämmöistäkin, että muistaa sitten ahdistuksen aikaan olleensa joskus onnellinen ja tyytyväinen. Vaikkakin, muita juttuja voi sitten ruotia ja pohtia perinpohjaisesti myöhemmin. Eiköhän se ahdistuskin sieltä taas kaivautune pintaan, kun loskaa sataa vaakasuoraan torin yli. Hrr! En suostu päästämään moista mieleenkään!!