Rakastan ruuanlaittoa ja kokkailua, leivontaa ja koristelua. Monet sanovaat, etteivät viitsi tehdä itselleen ruokaa. Melkein toivon, että tilanne olisi minullakin niin! Nyt kun asun yksin, kokkailen kyllä... mutten ole vielä oppinut tekemään ruokaa yhdelle. Sitten kun ruokaa on, sitä pitää syödä, ja sitä myöten on harva se ilta ihan pföf-olo, kun maha on tupaten täynnä!

Teen kyllä oikein hyvää ruokaa ja kunnolla, asettelen sen kauniisti lautaselle... mutta sitten kaikki lässähtää, kun keskusteluseuraa ei ole, laitan telkkarin päälle ja syön mielettömiä määriä! Minä tiedän, että tässä nyt on kaikki katastrofin ainekset -juuri tällaiset ihmiset ovat viimeistään viiden vuoden päästä "suurin pudottaja"-realityssa telkkarissa hikoilemassa naamat punaisena ja itkemässä menetettyjä linjojaan. Aaaargh, siis hajoan, täysin. Ja aivan turhaa itkeä, että mitä minä tässä pillitän, kun muutkin tämän jo huomaavat: mummo huomautti asiasta viime viikonloppuna, ja sen jälkeen isä sivusi aihetta jatkuvasti, "ohimennen", vähän väliä. Tähän saakka aktiivinen liikkuminen on pelastanut minut pahalta, mutta eipä tunnu enää auttavan.

Pakko on kuitenkin tulla muutos, sillä jos joku sääntö pitää, niin tämä: Näytä aina tyrmäävän hyvältä ex-aviomiehen tai entisen rakastajan kohdatessasi. Vaikka olisit itse jättänytkin, ei ole koskaan turhaa kääntää vähän veistä haavassa. Ja tietysti edellä mainittu on entistä tärkeämpää, jos itse on se jätetty osapuoli. Siinä on vaan se juju, että itsevarmuuden täytyy riittää tyrmäävään ulkonäköön... tai siis oikeastaan ne kaksi kulkevat aikalailla käsikädessä. Naiset: harmaavarpusen päivät ovat ohi ja on aika punatulkkujen!!

On aivan totaalisen turhaa surkutella jonkun miehen takia, kun voi teroittaa tiikerin kyntensä ja käyttää hyväksi voimakkainta asettaan... Seksihän maailmaa pyörittää. Seksi, tai sen puute. Naiset, kalsarit nurkkaan! (Me yksin asuvat saamme vielä vähän anteeksi, eihän meitä kukaan katsele, mutta silti Eihän sitä koskaan tiedä. Ranskattaret eivät kuulemma vie edes roskapusia laittautumattomana, koska ei voi tietää, mitä jännittäviä seikkailuja sillä matkalla kohtaakaan! Ihana, ihana elämänasenne!). Kukaan ei varmaankaan halua katsella miestään ilta illan jälkeen hikisissä kalsareissa kotona, mikä saa meidät uskomaan, että miehet haluavat katsoa meitä samaisiin vaatekappaleisiin verhoutuneena? (Tästä syystä tiskaan mekko päällä. Ei sitä tiedä, vaikka televisiolupatarkastaja pimpottaisi ja asian tiimoilta syntyisi keskustelua...) Ei ihme, että parisuhteet väljähtyvät. Muutos parempaan on aina muutos parempaan.