Puodin toinen seinä olisi pinkki ja toinen turkoosi. Seinällä olisi ihania taluja, ja huoneen sivuilla rekit täynnä ihanuuksia. Hyllyillä olisi houkuttelevasti esillä asusteita ja kenkiä, ehkä korujakin... Kaikki kierrätettyä, vintagea jne.
Ulkopuolella olisi pylväät, joissa aina vaihtuisi teema vuodenajan mukaan. Syksyllä köynnöksiä, joissa on punaisia vaahteranlehtiä, talvellä kuuraa, lumilyhtyjä, jouluna joulujuttuja. Keväällä koivunlehtien silmuja, herääviä kukkia, kukkaruukuissa narsisseja ja tulppaaneita. Vappuna ilmapalloja! Kesällä kaikkea huisia, kuten ahvenanmaalaisia juhannussalkoja, kukkaköynnöksiä ja vaikka pirtanauhoja, jos siltä tuntuu :)
En yleensä pidä idoleita, mutta imen ajatuksia ja asenteita henkilökuvista, haastatteluista ja elämästä. Pink sanoi keikallaan, että rokkaa mieluiten oman rumpalinsa tahtiin ja elää nyt eikä haaveile. Aikamoinen asenne, sanoisin!
]]>Puodin toinen seinä olisi pinkki ja toinen turkoosi. Seinällä olisi ihania taluja, ja huoneen sivuilla rekit täynnä ihanuuksia. Hyllyillä olisi houkuttelevasti esillä asusteita ja kenkiä, ehkä korujakin... Kaikki kierrätettyä, vintagea jne.
Ulkopuolella olisi pylväät, joissa aina vaihtuisi teema vuodenajan mukaan. Syksyllä köynnöksiä, joissa on punaisia vaahteranlehtiä, talvellä kuuraa, lumilyhtyjä, jouluna joulujuttuja. Keväällä koivunlehtien silmuja, herääviä kukkia, kukkaruukuissa narsisseja ja tulppaaneita. Vappuna ilmapalloja! Kesällä kaikkea huisia, kuten ahvenanmaalaisia juhannussalkoja, kukkaköynnöksiä ja vaikka pirtanauhoja, jos siltä tuntuu :)
En yleensä pidä idoleita, mutta imen ajatuksia ja asenteita henkilökuvista, haastatteluista ja elämästä. Pink sanoi keikallaan, että rokkaa mieluiten oman rumpalinsa tahtiin ja elää nyt eikä haaveile. Aikamoinen asenne, sanoisin!
]]>Kotiin päästyäni laitoin ruuan käytännöllisesti uuniin sekä sieppasin koiran ja todella yläkanttiin arvioidun määrän pikkurasioita ja lampsin pöpelikköön. Olen lähimetsikköjen suosimisen kannalla, sillä kaupunkien luontoa voi hyödyntää myös ravitsemustarkoituksessa aivan hyvin!
Hiki päässä ja kintut naarmuilla vatukoista ja näppylöillä nokkosista keräsin pieniä vattuja sinnikkäästi. Menneiden aikojen isoäidit kuiskivat korvaani, miten haaskausta olisi jättää marjoja metsään. Miten mukavaa niitä sitten on ottaa pakkasesta talvella! Paarmat pörräsivät ympärilläni ja itikat vinkuivat minkä kerkesivät pistoiltaan. Aloin epäillä homman mielekkyyttä.
Vattujen kerääminen ei ole mielestäni kyllä hommista mukavimpia, uskaltauduin pohtimaan varovaisesti. Oikeastaan mielessäni soi jatkuva valitusvirsi kivikoista, hyttysistä, paarmoista, silmiä kirvelevästä hiestä. Itsellenihän minä näitä kerään, kukaan ei pakota, muistutin. Läiskäyttäessäni taas yhden kiusankappaleen mahdollisimman vaikeasta paikasta selkäpuolelta tajusin, etten oikeastaan edes tykkää vatuista. En tuoreena enkä pakastettuna.
Hämmästyin oivalluksesta niin, että piti ihan pohtia hetken aikaa. Kun sitten huomasin istuvani keskellä karseinta viemärinhajua ikinä päätin siltä perstuntumalta kävellä kotiin. Olkoon vatut ja esiäitien henget keskenään ryteikössä!
Kotona aloin siivota vähäistä saalistani. Joka toisessa oli mato ja joka toinen yökötti minua niin paljon, että ne päätyivät yhteen pieneen rasiaan ja pakastimeen. Halusin varmistaa, että mahdollinen huomaamatta jäänyt proteiinilisä olisi ainakin erittäin kuolleessa muodossa, jos joskus erehdyn hätäpäissäni sen vatturasian kaivamaan pakastimen pohjalta.
]]>
johan tässä on aikaa kulunutkin viime postauksesta. Bloggailu on keskittynyt enemmän toisen blogini (viherpesua) puolelle sen liittyessä uuden yritykseni nettimarkkinointiin samalla. Tai pitäisi liittyä, omat intressini koskevat enemmänkin ajatuksieni jakamista ja kansan syvien rivien valistamista (pitäisikö sännätä päätä pahkaa politiikkaan?).
Elämä on sujunut hyvin, viime päivityksen jälkeen asunto on ostettu ja rempattu (viimeisiä viilauksia vaille) sekä yritys tosiaan perustettu. Siipan kanssa menee edelleen mainiosti, vuosi on jo samoja polkuja tallattu! Kaikessa tekemisessä on mennyt suunta ylöspäin asenne- ja onnistumistasolla. Taloudellisia uhrauksia on tietysti tehtävä, mutta sinnittelyä ja kitkuttelua on ajateltava sijoituksena tulevaisuuteen.
Toinen osakas yrityksessäni pitää "perse edellä puuhun"-nimistä blogia, joka löytyy ainakin onnistamon facebookin sekä nettisivujen linkistä. Se keskittyy kertomaan yrittämisen aloittamisesta. En viitsi mennä skeittaamaan samalle rampille, hän kun on miehenä ja vasta-aloittaneena bloggaajana herkkä kilpailuasetelmille. Niinpä kirjoittelen yrittäjäajatuksistani muiden ihmeellisyyksien ohella tämän blogin puolella.
Yrityksemme palvelutarjoama on muokkaantunut käytännössä kuukaudessa kahdeksi tiukasti tuotteistetuksia paketiksi, jotka koostuvat niinikään kumpikin kolmesta tuotteistetusta moduulista. Tämä ei ole mikään mainos, mutta kun keskimääräisen olemassa olevan tiedon mukaan yhden palvelun tuotteistamiseen menee 4-5 henkilöltä 2-3 kuukautta, kertoo tämä jotain tahdistamme. Silti, kivaa on ollut, vaikkei pienimuotoisilta erimielisyyksiltäkään ole vältytty. Yhtiökumppanille on tainnut vastikään ilmetä kantapään kautta, että en olekaan ihan vietävissä :D No, parempi hänenkin tiedostaa se näin alkuvaiheessa.
Vapaa aikataulu työteon suhteen (tai sen puute) antavat itselle mahdollisuuksia toteuttaa päivän miten haluaa. Toisaalta tulee hirmu paljon myös haasteita. Itsellä on ollut vähän väliä huono omatunto tehtyjen tuntien määrästä (liikaa, jolloin oma itse ja parisuhde kärsii tai olevinaan liian vähän (olenko laiska?)). Viime yönä, kun en saanut unta vaan raapustelin kesäyön kelmeässä valossa ideoita paperille siipan nukkuessa makkarissa autuasta unta, sain ehkä tähän asti tärkeimmän oivalluksen: omaa elämääni minä tässä teen. En tee töitä muille kuin itselleni, saan ihan itse valita mikä kiinnostaa, mikä on tarpeeksi minulle ja tosiaan: kaikki mitä teen, tulee takaisin itselle. Jo loppui ahdistus ja unikin tuli!
Nukahtamisen hetkellä mietin vielä frendien Phoebea. Miten hullun innokas ja utelias hahmo! Aktiivisuus synnyttää aktiivisuutta ja ainakin tekevälle sattuu!
Palaamisiin piakkoimmin kuin parin kuukauden päästä ;D
]]>Minä käytin yksinolemisen hyväksi ja kesytin tilastomatikan tehtäviä punaviinin kanssa. Saunavuoron ajan tultua siirryin suomalaiseen pyhättöön. Minne kirkkoja tarvitaan, henkistymiseen riittää sauna (tai juna). Istuin löylyssä ja päätin lopultakin, että nyt on aika avata ovia, joita olen pitänyt suljettuna jo aika kauan.
Ovia aukesi sitä mukaa, kun vettä lensi kiukaalle. Olin varautunut kaikenlaiseen krääsään, mitä olisin säilönyt, mutta yllätyksekseni olinkin tainnut siivota jo edellisen muuton aikana melko hyvin, tai sitten onnellisuus oli heittänyt skeidan ulos vintin ikkunoista (meniköhän samalla jotain tärkeääkin?).
Loppujen lopuksi en voinut miettiä enää mitään muuta, kuin että leggings are not trousers, so COVER YOUR ASS!
Että semmoista hengenravintoa tällä kertaa.
]]>Lähdimme Kuopiosta kollegan kanssa aamujunalla, teimme junamatkan tiukasti töitä (uskomattoman tehokasta muuten!) ja ehdimme Helsingin päädyssä vielä käydä syömässäkin ennen tilaisuutta. Se olikin tarpeen... aloin taas olla kiukkuinen ja nääntynyt, kun edellinen ateriointi oli aamupala noin puoli seiskan aikaan aamulla. Ne, jotka mahdollisesti ovat matkustaneet kanssani, voivat nyt peittää kauhuissaan silmänsä ja jatkaa lukemista sormien välistä. (Söin Rossossa oikein hyvää lohta ja tulin lopulta paremmalle tuulelle, ja säästyin mottaamasta kollegaa kovin pahasti).
Säätytalolla katselin ympärilleni ja ajattelin olevani ruotsalaisissa hautajaisissa. Kyllä, kaikki olivat mustissa (paitsi minä) ja kyllä, kaikki puhuivat ruotsia (paitsi minä). Olin kuin huutomerkki kipsutellessani violetissa mekossani ja hopeanvärisissä "kohtuukorkeissa" korkkareissani ympäri Säätytaloa. Vähän oli olo, että mikä ei kuulu joukkoon? No, kollega patistettiin muiden apurahojen saajien kanssa toiseen huoneeseen, niin minä reippaana tyttönä etsiydyin juttusille viereeni parkkeeranneen herrasmiehen kanssa. Ruotsikin sujui jokseenki tönkösti, mutta vetreytyi jonkin ajan kuluttua... kunnes mies kyllästyi ja hiljeni, eikä enää puhunut mitään. Niimpä vietin loppuajan ollen tyytyväinen siitä, että ylipäätään ymmärsin ne ruotsinkieliset puheet ja esitelmät. Ja kyllä siellä suomeakin puhuttiin, ehkä hieman murtaen tosin.
Lopuksi olleessa cocktailtilaisuudessa oli tarjolla viiniä (eivätkö ne tajua, että suurin osa palkituista oli teekkareita??) ja pienenpieniä erisorttisia tarjottavia. Oikein oli hyviä. Koska en itsekään ole lyhimmästä päästä, eivätkä korkokengätkään olleet matalimmasta päästä, niin oli hauskaa, kun ensimmäisenä kanssani ilmaantui keskustelemaan varmasti maailman pisin mies. Metallialalla toimiva toimitusjohtaja oli oikein hauskaa seuraa ja saimme aikaan väittelynkin ilmastoa koskien. Hänen mielestään keskustelumme oli riemastuttava. Mitä siitäkin pitäisi ajatella?? No, onneksi löysin joukosta myös tutun naaman Lappeenrannan ajoilta, jonka kautta pääsin taas keskustelemaan todella mielenkiintoisien tyyppien kanssa. Oikein mukava iltapäivä, täytyy sanoa :D
Tiukka analyysi juhlapaikasta: Säätytalo oli olevinaan hieno, mutta ehkä ajankuvalle tyypillisen mahtipontinen. Sävyt olivat tummat ja lamput hehkulamppuja, ikkunat isot, eli kamala energiankulutus. Porukkaa oli kuin maaningan pellolla, eli onneksi kylmä ei kuitenkaan päässyt tulemaan. Portaikot ja pylväät olivat tilaavievät ja massiiviset. Naistenhuone oli tavanomainen. Lattiat eivät tukeneet korkkareilla kävelyä (laatat olivat epätasaiset).
]]>
Aikuisjuttuja on titenkin siistiä tehdä, ja muutos on aina hyvästä, senhän olemme jo tässä vuosien aikaan huomanneet. Elämän eteneminen on huisia, ei voi jäädä tuleen makaamaan, koska silloin lamaantuu.
Tietenkin pelottaa ihan perkeleesti, niin kovasti välillä että oksettaa. Sitten kun vähän aikaa miettii, niin ahdistus rahoista helpottaa, ja suunnitelmat valtaavat pään. Mies on ihanista ihanin: saan suunnitella värimaailmat ja remontin ihan itse! (Tähän mennessä olen kuitenkin leikkinyt hyvää tyttöystävää ja keskustellut asioista myös miehen kanssa. Keskustelu tosin voi olla jokseenkin eri asia, kuin mielipiteen kuuntelu tai varsinkaan sen huomioon ottaminen.) Hän on kuulemma aina ajatellut, että sitten kun on oman asunnon laittamisen aika, niin hänellä on nainen, joka saa toteuttaa näkemystään asian suhteen. Nyt kuulemma on, niin ei tarvii yhtään pelätä. (Eikö se muista aikoja jolloin muutti tänne mun tyttöasuntoon?? Itse vielä sanoi, että kotini muistuttaa K-raudan värikarttaa...). Hahaha, no, muisti saattaa palata pätkittäin...
Uudessa asunnossa on se eittämätön haittapuoli, että siinä ei ole vaatehuonetta! Kaappitilaa on joo, mutta eihän se sama asia ole... Toisaalta, lohdutukseksi mies on luvannut hankkia mulle ison kenkäkaapin eteiseen, johon saan sipsukengät ESILLE!!!!!! Lenkkarit voi kuulma tunkea jonnekin, minne aurinko ei paista. Voi, miten sitä rakastankaan! <3
PS.Vein tänään miehelle aamiasen sänkyyn alastomana ihan vitsillä (eiliseen keskusteluun viitaten), mutta Hesarinjälkeisaika jäi uupumaan, kun aloin esitellä visioita tulevan keittiön seinän väristä. XD
]]>
Tänään heräsin aamulla auringonpaisteeseen ja sain viettää ihanan 45 min yksin kahvikupin ja hesarin parissa ennen kuin muut heräsivät. Kuunneltiin sitten radiosta lattarimusiikkia ja fiilisteltiin serkun (7wee) ja serkun (16 wee) ja siipan kanssa. Oli tosi hauskaa! Tänään on sukulounaan jälkeen luvassa keilausta keskustassa koko porukalla, jonka jälkeen jatkamme iltaa neljästään siskon, siskon miehen ja siipan kanssa.
Apua, nyt pitää mennä kihartamaan tukkaa iltaa (tiedossa Figter Festival, päivällinen espanjalaisessa ravintolassa ja lattaribileet Copacabanassa) varten. Oih, Helsinki in my mind, Kuopio tuntuu nyt ihan pikkuisen pieneltä ja harmaalta... Pitää siis pitää kivaa senkin edestä nyt maanantaihin asti, jolloin menen työjuttujen puolesta Green Office-infoon.
]]>Myyntipäällikkö käveli ohi ja tykkäsi läppäristäni kovasti. "Aika hellyttävä, vähän niinkuin läppäri, muttei oikein kuitenkaan." Tätä ennen hän puhui narsistisuuden huipentumasta, eli että meinasi asentaa kotiinsa järjestelmän digitaalisesta yleisöstä, joka reagoisi äänenvoimakkuuteen. Saisi boostia kitaransoiton harjoittelulle.
Markkinointiassari kävi selvittämässä henkilöstöpäällikölle eilisiä kenkäshoppailuja. Päädyimme kolmestaan surffailemaan taas Zion uutuuslistalle ja arvioimaan niitein koristeltujen jeesussandaalien käyttömukavuutta suhteutettuna dorkaan ulkonäköön.
Ei saa ymmärtää väärin. Olen tehnyt tosi paljon myös töitä, ja konsulttiin ollaan oikein tyytyväisiä. Lisähommia pukkaa, nytkin Stadin vierailu venyy maanantai-iltaan, ja minut pyydettiin myös kouluttamaan pariksi iltapäiväksi. Olen siis ihan uskottava pinkistä läppäristä ja naisellisesta lookista huolimatta :) Päätökseni siitä, että ulkonäkö ja oheistuotteet eivät saa vaikuttaa uskottavuuteen, pitää siis paikkansa. MOT.
Lähipäivien tärkein opetus on kuitenkin se, että titteleistä huolimatta ihmiset eivät ole pelottavia. Yhtälailla niillä on intohimonsa, pelkonsa ja mielialanhäiriönsä, kipeät lapsensa ja parisuhdeongelmansa (logistiikkapäällikkö avautui puhelimessa paremmalle puoliskolleen, aiheena määrittelemättömän kodinkoneen hankinta). Nyt on oikein paljon rennompi mieli vakuuttamaan kaikki tuolla lanseerausiltapäivässä!
]]>